Lausuntopyyntö, valtakunnallinen nuorisotyön ja -politiikan ohjelma (VANUPO) 2024-2027, opetus- kulttuuriministeriö

Kasvatus- ja koulutuslautakunta antoi seuraavan lausunnon lausuntokierroksella olevasta valtakunnallisesta nuorisotyön ja -politiikan ohjelmasta (VANUPO), ja tarkistaa pöytäkirjan tämän pykälän osalta heti:

Valtakunnallinen nuorisopolitiikan ohjelma kokoaa nuorisoon liittyvät toimenpiteet, sisältäen esimerkiksi koulutuspoliitikan ja työllisyyspolitiikan toimenpiteitä. Hallituksen nuorisopolittiiset tavoite- ja toimenpidekokonaisuudet nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi on jaettu kolmeen koriin, joita hallitus toimeenpanee vuosien 2024-2027 aikana. Kasvatus- ja koulutuslautakunta toteaa, että ohjelma on kirjattu yleisellä tasolla ja ohjelmassa tulisi määritellä konkreettisemmat toimenpiteet ja mittarit, jotta se ohjaisi vastuutahojen toimintaa paremmin. Lisäksi lautakunta toteaa, että ohjelmaan tulisi sisältyä toimenpiteiden vaatima valtion rahoitus.

Eriarvoistuminen ja alueellinen eriytyminen on tuotu esille johdannossa yhtenä haasteena. Helsingissä nämä ilmiöt ovat omassa mittakaavassaan; esimerkiksi asuinalueiden erot Helsingissä ovat vastaavia kuin kaupunkien väliset erot muualla maassa. Johdannossa olisi hyvä tuoda esiin väestönkasvun tai -laskun vaikutuksia nuorisotyölle sekä korostaa kaupunkien erityistä tehtävää nuorten elinolojen kohentajana, koska tulevaisuudessa suurin osa nuorista tulee asumaan kaupunkimaisissa kunnissa.

Liikuntaa nuorten hyvinvoinnin edistämisessä korostetaan, mutta kiusaamisen, häirinnän, syrjinnän ja rasismin ehkäisy jätetään vähemmälle huomiolle, vaikka nämä ovat nuorilta saadun palautteen ja viimeisten kouluterveyskyselyn tulosten valossa nuorten hyvinvointia vahvasti haastavia ilmiöitä.

Kori 1: Jokaiselle nuorelle polku eteenpäin

Korissa 1 on laajasti nuoria koskevia tavoitteita ja toimenpiteitä, jotka liittyvät opetuksen ja kasvatuksen hallinnonalaan, kuten yhteisöllinen opiskeluhuolto. On hyvä tarkentaa, mitkä kuuluvat vahvasti nuorisopolitiikkaan, mistä toimenpiteistä vastuu kuuluu muille toimialoille ja mitkä asiat tehdään yhdessä.

Yksikään hallinnonala ei voi yksin ratkaista nuorten hyvinvointiin liittyviä haasteita, joten ohjelman tulisi ohjata yhteistyöhön voimakkaammin. Koulun ja oppilaitoksen näkökulmasta on oleellista, että nuoren päivää katsotaan kokonaisuutena ja tehdään yhteistyötä monialaisesti sekä perheiden merkitys tunnistetaan osana monialaista yhteistyötä. Tämä tulisi näkyä voimakkaammin ohjelman kirjauksissa. Nuorisotyön onnistumisen edellytykset vahvistuvat, kun toimintaa toteutetaan yhteistyössä eri yhteistyökumppanien, kuten opetus-, sosiaali- ja liikuntatoimen sekä poliisin kanssa ja sellaisissa paikoissa, joissa nuoret jo ovat. Helsingissä on saatu hyviä tuloksia uusista toimintatavoista, joilla edistetään nuorten hyvinvointia ja opiskelukykyä liikunnan avulla osana koulu- tai opiskelupäivää.

Etsivän harrastustoiminnan vahvistaminen on yksi toimenpiteistä ja joitakin erityisryhmiä on tunnistettu. On hyvä myös kiinnittää huomiota harrastuneisuuden alueelliseen eriytymiseen ja esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten nuorten harrastamiseen. Pääkaupunkiseudulla kohonneet elinkustannukset ovat luoneet esteitä harrastamiselle myös niille perheille, joilla oli siihen aiemmin varaa.

Kori 2: Monipuolista tietoa ja välineitä nuorten mielen hyvinvoinnin tukemiseen

Kori 2 painottuu mielenterveyspalveluihin ja mielekkääseen vapaa-ajan toimintaan. Ohjelmassa on hyvä tunnistaa mielen hyvinvoinnin tukemisen ja ennaltaehkäisyn keinot lasten ja nuorten arjessa. Esimerkiksi kouluilla ja oppilaitoksilla on suuri merkitys mielen hyvinvoinnin edistämisessä. Mielenterveydelle tärkeitä taitoja, kuten tunne- ja vuorovaikutustaitoja ja resilienssiä harjoitellaan ja tuetaan oppimisympäristöissä. Tätäkin työtä tulisi ohjata vahvemmin tehtäväksi monialaisena yhteistyönä.

Kori 3: Nuorten hyvinvointia tuetaan osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta vahvistamalla

Nuorten rooli aktiivisina toimijoina omassa elämässään tulisi näkyä paremmin. Nyt ohjelmassa osallisuus ymmärretään lähinnä vaikuttamisen ja osallistumismahdollisuuksien lisäämisen kautta. Olisi tärkeää painottaa tavoitteissa osallisuuden kokemuksen vahvistumista ja sitä kautta omaan elämään, yhteisöön ja laajemmin yhteiskuntaan kiinnittymistä.

Lautakunta katsoo, että VANUPO:n ja OM:n nuoriso- ja jengirikollisuuden vastaisen toimintaohjelman yhteensovittaminen on kannatettavaa. Suuret kaupungit ovat eri tilanteessa nuorten turvallisuuteen liittyvien haasteiden kanssa. Kaupungeissa huolta herättäviä nuorten tiivistyneitä kaveriporukoita pystytään tunnistamaan tietyillä alueilla. Konkreettisina panostuksina voitaisiin kokeilla alueellisia toimintatapoja, jossa keskitytään monialaisesti ja monitoimijaisesti alueella oleviin haasteisiin ja nuorten auttamiseen.

Lopuksi

Lautakunnalla on huoli siitä, onko valtion nuorisopolitiikassa liiaksi odotuksia pelkästään koulun mahdollisuuksiin ratkaista nuorten ongelmia (esimerkiksi tavoite 7: nuorten turvallisuuden tunne ja turvallisuus vahvistuvat). Koulut ja oppilaitokset ovat keskeisiä toimijoita, koska niissä käy koko ikäluokka. Ne eivät kuitenkaan voi toimia yksin, koska toiminta kattaa vain osan päivästä.

Ohjelmassa olisi tärkeää tunnistaa keskeisimmät juurisyyt ja asettaa negatiivisten ilmiöiden ratkaisemiseen konkreettiset tavoitteet ja toimenpiteet. Ohjelmassa tulisi vahvasti ohjata monialaisen yhteistyön vahvistamiseen jo ennaltaehkäisyvaiheessa. Lisäksi nuorten osallisuus tulisi huomioida jokaisessa vaiheessa, jotta toiminta nuorten kasvun ja elinolojen edistämiseksi olisi vaikuttavaa.