Kaupunginhallitus esitti kaupunginvaltuustolle seuraavaa:

Kaupunginvaltuusto päättää katsoa valtuutettu Petra Malinin aloitteen loppuun käsitellyksi.

Samalla kaupunginhallitus edellyttää, että lautakunnalle esitetään selvitys sosiaalityöntekijöiden asiakasmääristä työntekijää kohden eri palveluissa. Samalla lautakunnalle esitetään laskelma, paljonko resursseja vaatisi sosiaalityöntekijöiden määrän nostaminen suositusten tasolle.

Sosiaali- ja terveyslautakunta antoi kaupunginhallitukselle seuraavan esittelijän ehdotuksesta poikkeavan lausunnon valtuutettu Petra Malinin valtuustoaloitteesta koskien sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia:

"Sosiaali- ja terveyslautakunta pitää tärkeänä, että henkilöstön työhyvinvoinnista huolehditaan ja sitä pyritään parantamaan erityisesti niissä tehtävissä, joissa työ on kuormittavinta. Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin riskitekijät on tiedostettu, ja niihin vastataan sosiaali- ja terveysvirastossa käynnistettyjen muutosten ja kehittämisprosessien avulla. Keskeiset toimenpiteet ovat: tuki työyhteisöille ja johtamiskäytäntöjen uudistaminen, sosiaalityön sisältöjen ja työtapojen kehittäminen sekä tuki ammatilliselle kehittymiselle.

Helsingissä on toteutettu vuosina 2014 ja 2016 kuntatyöntekijöiden hyvinvointia selvittävä Kunta10 -tutkimus. Vuoden 2014 Kunta10 -kyselyyn on vastannut 592 ja vuoden 2016 kyselyyn 614 Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijää. Määrä edustaa kattavasti Helsingin sosiaalityöntekijöitä. Lisäksi Helsinki on ollut mukana Työterveyslaitoksen sosiaalityöntekijöiden hyvinvointia selvittävässä tutkimuksessa, jonka osana sosiaalityöntekijöille on toteutettu hyvinvointia koskeva lisäkysely vuonna 2015. Työterveyslaitoksen lisäkyselyyn vastasi Helsingistä 385 sosiaalityöntekijää.

Kuntavertailussa (liite 1: sosiaalityöntekijän hyvinvointi ja työssä jaksaminen) Helsingin tulokset olivat lähellä keskiarvoa. Yksittäisellä kunnalla ei ole oikeutta julkaista muiden kuntien tuloksia. Helsingin tuloksia on verrattu koko aineistoa koskeviin tuloksiin eli tuloksiin, joissa kaikki kunnat on laskettu yhteen. Työnkuvan epäselvyys ja oman työn arvostuksen vähäisyys työyhteisössä kuormittivat Helsingin sosiaalityöntekijöitä vähemmän kuin muissa kunnissa. Myös asiakasmäärät kuormittivat Helsingin sosiaalityöntekijöitä keskiarvoa vähemmän. Kokemus työhön kohdistuvien ristiriitaisten vaatimusten kuormittavuudesta oli sen sijaan Helsingissä keskiarvoa suurempi. Koska Kunta10- ja Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointi -tutkimukset ovat tuloksiltaan kattavia sekä ajankohtaisia, sosiaali- ja terveyslautakunta katsoo, että tulokset ovat hyödynnettävissä sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin parantamiseksi ilman erillistä selvitystä.

Tuki työyhteisöille ja johtamiskäytäntöjen uudistaminen

Sosiaali- ja terveysvirastossa kiinnitetään huomiota työkykyjohtamiseen vuoden 2017 käyttösuunnitelman mukaisesti. Kunta10 -kyselyn ja sairauspoissaolomallikokeilun tuloksia hyödynnetään työkykyjohtamisessa. Erityistä tukea tarvitseville työyhteisöille tarjotaan asiantuntija-apua henkilöstöjohtamisen parantamiseksi ja työyhteisön varhaisen tuen mallia laajennetaan.

Uudistettujen palvelujen johtamismallin toimeenpanossa panostetaan muuan muassa osaamisen johtamiseen, osallisuuteen, ketterään kehittämiseen, monialaiseen työskentelyyn ja valmentavaan esimiestyöhön. Lähiesimiehet koulutetaan uuteen johtamismalliin vuodesta 2017 alkaen. Palvelujen uudistamisen yhteydessä kehitetään moniammatillisen työn ja tiimityöskentelyn malleja, jotka vahvistavat ammattilaisten välistä yhteistyötä asiakkaan asioiden hoitamisessa.

Sosiaali- ja terveysvirastossa on käynnissä lastensuojelun sosiaalityön vetovoimaisuushanke, jossa selvitetään lastensuojelun sosiaalityön vetovoima- ja kuormitustekijöitä sekä toteutetaan tarvittavat toimenpiteet niiden osalta. Toimenpiteissä on huomioitu työn arvostuksen, työolojen ja -välineiden, johtamisen ja perehdytyksen kehittäminen. Hankkeessa on ollut sen käynnistymisestä alkaen mukana työntekijöitä, esimiehiä ja alan opiskelijoita. Vetovoimaisuushankkeen tuloksia hyödynnetään myös muiden sosiaalityön sektoreiden kehittämisessä.

Sosiaalityön sisältöjen ja työtapojen kehittäminen

Vuonna 2016 sosiaali- ja terveysvirastossa on aloitettu sosiaalialan tehtävärakennetyö. Tehtävärakennetyön tavoitteena on kehittää tarkoituksenmukainen tehtävien jako sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien välillä, jotta lainsäädännön asettamat vaatimukset voidaan saavuttaa ja sosiaalialan ammattihenkilöiden osaaminen tulee optimaalisesti käyttöön. Sosiaalityöntekijä vastaa erityistä tukea tarvitsevien lasten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palvelutarpeen arvioinnista ja toimii heidän vastuutyöntekijänä. Resurssien oikealla kohdentamisella on mahdollista edistää ammatillista kehittymistä ja hyödyntää entistä paremmin sosiaalityöntekijöiden koulutuksen tuottamaa osaamista. Aikuissosiaalityössä toimeentulotuen Kela-siirron myötä sosiaalityöntekijöiden työaikaa vapautuu uusien työmuotojen kehittämiseen.

Rakenteellinen sosiaalityö (SHL 1301/2014, 7 §) on yksi keskeinen keino lisätä työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä. Helsingin sosiaali- ja terveysviraston vuonna 2016 tekemässä sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen selvityksessä tuli esiin, että sosiaalityöntekijät pitävät rakenteellisen sosiaalityön vahvistamista keskeisenä tapana hyödyntää ammattitaitoaan paremmin. Sosiaalityöntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia parannetaan kehittämällä rakenteellisen sosiaalityön muotoja. Sosiaali- ja terveysvirastossa on otettu käyttöön SPro -järjestelmä, johon työntekijät voivat ilmoittaa havaitsemistaan sosiaalihuollon toteuttamista koskevista epäkohdista matalalla kynnyksellä. Lautakunta pitää tärkeänä että kaikilla sosiaalityöntekijöillä on mahdollisuus osallistua rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen ja että tätä varten luodaan toimivat rakenteet kaikissa palveluissa.

Tuki ammatilliselle kehittymiselle

Sosiaali- ja terveysvirastossa panostetaan henkilöstön osaamisen kehittämiseen ja huolehditaan riittävästä täydennyskoulutuksesta. Kehityskeskustelun yhteydessä työntekijän kanssa käydään läpi henkilökohtainen kehittymissuunnitelma. Yksilökehityskeskustelun oli vuonna 2016 käynyt 71,5 prosenttia sosiaalityöntekijöistä. Vuonna 2017 kokeillaan sosiaalityöntekijöiden uramalleja, joiden avulla voidaan tukea yksittäisen henkilön urakehitystä ja ammatillista kehittymistä sekä parantaa työntekijöiden työmotivaatiota.

Sosiaalityön oppilaitosyhteistyössä nostetaan esiin työelämän tarpeita ja kehitetään opetuksen sisältöjä yhteistyössä yliopiston kanssa. Kehittämisessä kiinnitetään huomiota uran alkuvaiheessa olevien sosiaalityöntekijöiden tukemiseen sekä asiakkaiden kohtaamisen taitojen ja tunnetaitojen vahvistamiseen. Sosiaalityön sisältöjä ja käytäntöjä kehitetään yhteistyössä pääkaupunkiseudun kuntien, sosiaalialan osaamiskeskus Soccan ja Helsingin yliopiston kanssa. Yhtenä toimenpiteenä suunnitellaan sosiaali- ja terveystoimialan yhteensovitettua mentorointimallia, johon otetaan vaikutteita lääkärikoulutuksesta.

Sosiaali- ja terveyslautakunta edellyttää, että lautakunnalle esitetään selvitys sosiaalityöntekijöiden asiakasmääristä työntekijää kohden eri palveluissa. Samalla lautakunnalle esitetään laskelma, paljonko resursseja vaatisi sosiaalityöntekijöiden määrän nostaminen suositusten tasolle.

Terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointi

Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnilla on merkittäviä vaikutuksia kuntalaisten hyvinvointiin. Heikko työhyvinvointi on yhteydessä työntekijöiden saatavuuteen ja sairauspoissaolojen määrään. Työntekijävajaukset kuormittavat työntekijöitä, jolloin palvelujen laatu ja saatavuus kärsivät. Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi vaikuttaa etenkin haavoittuvien asiakasryhmien saamiin palveluihin. Työhyvinvointia edistävien toimenpiteiden avulla voidaan vaikuttaa terveys- ja hyvinvointierojen kaventumiseen."