Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle ja Turvallisuuskomitealle Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2017 -luonnoksesta

Pormestari päätti antaa sosiaali- ja terveysministeriölle ja Turvallisuuskomitealle Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2017 -luonnoksesta seuraavan lausunnon:

Yhteiskunnan turvallisuusstrategian (YTS) vahvuutena on ollut sen sovellettavuus yhteiskunnan kaikilla toimintatasoilla. Strategialuonnos muodostaa hyvän perustan yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kehittämiselle. YTS 2017 -luonnoksessa on tunnistettu hyvin kuntien merkitys yhteiskunnan kokonaisturvallisuudelle.

Uudistetun kokonaisturvallisuus-käsitteen vahvuutena on sen selkeys ja eri toimijoiden yhteistyön korostaminen.

Kokonaisturvallisuutta koskevan säännöllisen riskiarvion laatimista pidetään tarpeellisena. Riskiarvioissa tulisi korostaa häiriöiden keskinäisriippuvuuksia sekä häiriöiden vaikutuksia elintärkeisiin toimintoihin.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2017 -luonnos on rakenteellisesti selkeä. Strategialuonnoksen ja strategiset tehtävät -liitteen luettavuutta kuitenkin heikentää se, että tekstissä esiintyy sekä nykyisiä aluehallinnon toimijoita että mahdollisen sote- ja maakuntauudistuksen toimijoita.

YTS 2017 -luonnokseen on yhtenä tavoitteena kirjattu, että yleiset periaatteet kestäisivät yli hallituskausien. Sote- ja maakuntauudistukseen liittyviä lakeja ei ole vielä hyväksytty, joten turvallisuusstrategiassa ei tulisi määritellä vielä avoinna olevia kokonaisuuksia. Erityisesti alueelliseen varautumiseen liittyvät toimintamallit ja rakenteet tulisi kuvata vasta, kun ne ovat vakiintuneet. Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa tulisi huomioida selkeämmin myös alueellisesti tarkoituksenmukaiset yhteistyörakenteet, kuten seudullinen tai keskuskaupunkivetoinen yhteistyö.

Strategialuonnoksessa todetaan, että johtosuhteet, organisaatiot ja vastuujako säilytetään normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa mahdollisimman muuttumattomina kaikissa tilanteissa. Periaate on kannatettava. Kuitenkin häiriötilanteiden hallinnan ja johtamisen yleisessä toimintamallissa (kuva 4) esitetään hallinnon vastuunjaon, johtosuhteiden ja käytännön kokemusten kannalta vierasta toimintamallia. Kuvassa esitetyssä mallissa häiriötilanteen tai poikkeusolojen aikana toimivaltainen viranomainen olisi yhteydessä valmiustoimikuntaan. Toimikunta puolestaan huolehtisi toimivaltaisen viranomaisen (kuten poliisin tai kunnan) puolesta yhteydenpidosta ministeriöiden valmiuspäälliköistä koostuvaan valmiuspäällikkökokoukseen. Valmiustoimikunta ja valmiuspäällikkökokous huolehtisivat keskenään koordinoinnista, analyysistä ja viestinnästä. Kuvassa esitettyä merkittävää muutosta olemassa oleviin toimintamalleihin ei ole perusteltu strategiassa lainkaan. Häiriötilanteen hallinnan ja varautumisen näkökulmasta ylimääräisten rakenteiden luomista tulee välttää. Helsingin kaupunki katsoo, että strategiaan ei tule kirjata kuvan 4 mukaista, nykyisille toimiville järjestelyille ja lainsäädännölle vierasta toimintamallia. Nykyinen malli tulee säilyttää (YTS 2010, Häiriötilanteiden hallinnan periaate, kuva 2).

Sosiaali- ja terveystoimea koskevat yksityiskohtaiset huomiot

Strategialuonnoksessa todetaan, että syvän kriisin varalle suunnitellaan yhden jatkuvasuoritteisen etuuden maksamista eri elämäntilanteissa ja että etuus maksetaan toimeentulotukena. Strategialuonnoksessa ei kuitenkaan täsmennetä kumpi taho, Kela vai kunnat, on ensisijainen toimija. Strategiassa ei myöskään täsmennetä miten Kelan ja kuntien tulisi yhdessä varautua häiriötilanteisiin ja miten kustannukset jaettaisiin. Lisäksi strategialuonnoksessa korostetaan, että Kelalla ja kunnilla on yhteinen tieto toimeentulotuen asiakkuuksista häiriötilanteissa. Tällä hetkellä yhteistä tietoa ei ole, mikä haittaisi vakavasti Kelan ja kuntien välistä yhteistoimintaa mahdollisessa häiriötilanteessa.

Strategialuonnoksessa todettu periaate, että poikkeusolojen aikaisia etuusmaksuja ei normaalitilanteeseen palattaessa oikaista tai peritä takaisin, on hyvä ja kannatettava.

Viimesijaisen toimeentulon turvaamisen toimintamalleja häiriötilanteiden aikana tulee kehittää. Toimeentulosta vastaavien tahojen välinen vastuunjako, yhteiset toimintamallit ja kustannusten jako häiriötilanteessa tulee määritellä konkreettisemmin. Valtakunnallisena toimijana Kela on keskeinen taho toimeentulotuen maksatuksen jatkuvuudenhallinnan suunnittelussa ja organisoinnissa.

Psykososiaalista tukea ja sen tärkeyttä ei käsitellä ja korosteta riittävästi strategialuonnoksessa, vaikka siinä tuodaan esille, että kriisit synnyttävät lähes aina potilaita, sosiaalitoimen asiakkuuksia ja avun tarvetta. Psykososiaalinen tuki on kunnan lakisääteinen tehtävä, jolla tuetaan väestöä jo kriisitilanteesta lähtien ja mahdollistetaan hyvän toipumisen edellytykset. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisten toimijoiden ja paikallisten toimijoiden vastuunjako tulee kuvata selvästi. Ensisijaisena toimijana ja paikallisena tilannejohtajana toimii sen kunnan sosiaali- ja kriisipäivystys, jonka alueelle toimenpiteet sijoittuvat. Valtakunnallisen toimijan ja paikallisen sosiaali- ja kriisipäivystyksen yhteistyö edellyttää selkeää viestintää ja työnjaosta sopimista kulloisenkin tilanteen edellyttämällä tavalla.

Suomeen perustettava psykososiaalisen tuen asiantuntijaverkosto on hyvä ja kannatettava asia.

Kotiin annettavien sosiaali- ja terveyspalveluiden määrän lisääntyminen on huomioitu strategialuonnoksessa. Kotiin tuotettavien palveluiden (kotihoito ja kotisairaanhoito) kasvu muodostaa merkittäviä haasteita palvelutuotannon ylläpidolle normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa, koska kotiin tuotettavat palvelut ovat alttiita mm. laaja-alaisille logistisille häiriöille (sähkö-, tietoliikenne-, vesi-, lämpö-, ja liikenneyhteyksien häiriö) ja poikkeuksellisille luonnonolosuhteille. Häiriötilanteesta voi seurata, että henkilöstö ei pääse liikkumaan asiakkaiden ja potilaiden luo, digitaaliset etäpalvelut eivät toimi, tai asiakkaat ja potilaat eivät voi jatkaa asumista asunnoissaan.

Edellä mainituin perustein, kotiin tuotettavien palvelujen jatkuvuuden hallinta on otettava valtakunnalliseksi kehittämiskohteeksi.