Lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle kuntien kulttuuritoiminnasta annetun lain uudistamisesta

Kaupunginhallitus antoi opetus- ja kulttuuriministeriölle seuraavan lausunnon:

Helsingin kaupunki pitää ehdotusta laiksi kuntien kulttuuritoiminnasta tärkeänä ja ajan haasteisiin vastaavana. Lain ajantasaistaminen on tärkeää. Kuten koko yhteiskunnassa, myös kuntatasolla kulttuurin merkitys kasvaa. Kulttuuri on erittäin tärkeää erilaisten tavoitteiden edistämiseksi, kuten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, innovatiivisuus ja sitä kautta elinvoimaisuuden tukeminen sekä kunnan yleisen ja matkailullisen vetovoiman lisääminen.

Kuntien kulttuuritoiminnasta annetun lain uudistamisesta annettu esitys koskee yli kolmeasataa hyvin eri kokoista kuntaa. Laissa kyetään määrittämään lähinnä vähimmäisvaatimus Suomen kuntalaisten oikeuksista kulttuurin ja taiteen saatavuuteen ja se henki, jossa kuntalaiset voivat niiden muotoihin osallistua. Helsingin kaupunki kiinnittää huomiota siihen, että kuntien omistamina tai merkittävästi rahoittamina toimii monia kulttuurilaitoksia, joilla on myös valtakunnallista merkitystä, kuten isoimpien kuntien sinfoniaorkesterit ja teatterit sekä maan ainoa päätoiminen big band -orkesteri UMO. Helsingin kaupunki toteaa, että suurten kasvukeskusten taide- ja kulttuuripalvelujen tuottajien mahdollisuudet vastata kasvavaan palvelutarpeeseen tulee lainmuutoksessa turvata.

Kulttuurin kenttä on moninainen ja sen tavoitteiden, toimintojen ja rajojen määrittely on haastavaa. Lakiehdotuksessa on onnistuttu selkiyttämään näitä kaikkia. Siinä korostuvat kulttuurin välilliset vaikutukset, kuten hyvinvointi, alueellinen elinvoima ja osallisuus. Tämä korostaa ammattitaiteen ja taidekasvatuksen merkitystä ja rahoitustarvetta kulttuuri- ja sivistyslakien kokonaisuuteen kuuluvien erityislakien kautta.

Lakiesitykseen on nykykäytännön mukaan otettu uusia elementtejä, kuten kansalaisten osallistaminen, yhteistyön painottaminen ja kehittämistehtävän vakiinnuttaminen. Helsingin kaupunki pitää tätä hyvänä.

Helsingin kaupunki toteaa, että lakiesityksen perusteluteksti on hyvä ja siitä saa monipuolista tukea lain soveltamiseen kuntatasolla. Perustelutekstissä (s. 38) tulisi kuitenkin avata enemmän kulttuurimatkailun merkitystä ja yleensäkin kulttuurin ja taiteen osuutta kunnan vetovoimatekijänä.

Seuraavassa on todettu yksityiskohtaiset kannanotot esityksistä niiltä osin, kuin Helsingin kaupungilla on lausuttavaa tehtyyn ehdotukseen:

Lain soveltamisalan (1§) määrittelyt auttavat kuntia tunnistamaan kulttuuritoiminnan alueen. Lain tavoitteet (2§) vastaavat Helsingin kaupungin käsitystä siitä, mitä ne voivat näin laajalla kuntakentällä olla.

Kunnan tehtävien määrittely (3§) on tarpeen. Tehtävät on määritelty yleisesti ottaen onnistuneesti suhteessa lain tavoitteisiin ja sen soveltamiseen. Helsingin kaupunki kiinnittää huomiota 3 §:n 1 momentin kohdan 3 soveltamiseen jatkossa. Kohdan mukaan kunnan tulee ’tarjota mahdollisuuksia kulttuurin ja taiteen eri muotojen ja alojen tavoitteelliseen taide- ja kulttuurikasvatukseen’. Taiteen perusopetus on tuottanut musiikin alueella erinomaisia, kansainväliselle tasolle yltäviä tuloksia. Kulttuurin ja taiteen yleisen merkityksen ja monien myönteisten heijastusvaikutusten takia olisi perusteltua laajentaa taiteen perusopetusjärjestelmää ja sen tukirahoitusta myös muille taiteen ja kulttuurin aloille rapauttamatta niitä, joissa parhaat tulokset on pitkäjänteisen työn tuloksena saavutettu. Tavoitteena tulisi olla kaikkien eri lahjakkuuksien saaminen kattavasti kansakunnan käyttöön. Maininta kansainvälisyydestä kunnan tehtäväkentässä (3 § 1 mom. kohta 6) on erityisen tärkeä Helsingille, jota mitataan jatkuvasti pääkaupunkien ja muiden isojen kaupunkien vertailuissa. Useat Helsingin kaupungin kulttuuritoimijat ovat kansainvälisillä areenoilla palkittuja ja tunnettuja. Niiden hyvä maine koituu samalla koko maan hyväksi.

Asukkaiden osallistumisen mainitseminen laissa (5§) vastaa nykypäivän tilannetta ja kuntalaisten käsitystä toimivan kaupungin rakentamisesta. Muidenkin kuin kotimaisten kielten puhujien huomioiminen lain tasolla on tärkeää. Kulttuurilla on suuri merkitys sekä maahanmuuttajien kotouttamisessa että valtaväestön sopeutumisessa uuteen, monikulttuurisempaan elämään.

Kehittämistehtävän käyttöönotto (6§) vakiinnuttaa toimintamallin, joka on esim. kirjastoissa ja museoissa osoittautunut toimivaksi. Kulttuurin alueella jo toimiva esimerkki on lastenkulttuurikeskusten verkosto. Lakiehdotuksessa tehtävää ei rajata millään tavoin, ja kehittämistehtävän hoitajana voi olla muukin toimija kuin kunta. Ehdotettu lakimuotoilu jättää opetus- ja kulttuuriministeriölle laajan toimintavallan kehittämistehtävän ja kehittäjän kulloiseenkin määrittelyyn. Kulttuurikentän moninaisuuden takia tämä voi olla perusteltua, mutta lain perustelutekstissä tulisi olla joitain konkreettisia linjauksia kehittämistehtävän organisoimisesta.

Helsingin kaupunki pitää mallin kohdentamista myös yleisiin kulttuuripalveluihinkäyttökelpoisena avauksena, joka voi johtaa hedelmällisiin yhteistyö- ja oppimismalleihin. Kehittämistehtävän rahoituksesta säädettäisiin 9 §:ssä, jonka mukaan kunta saisi siihen tehtävänannon myötä myös rahoituksen.

Yhteistyö (7§) ulottuu kunnissa jo nyt pitkälle. Helsingin kannalta katsottuna lakiehdotus lähinnä kirjaa olemassa olevan tilanteen.

Tiedon tuottaminen ja arviointi (8§) kytkee kunnan kulttuuritoiminnan tiiviisti kunnan kokonaisuuteen. Helsingin kaupunki pitää hyvänä, että kunnat velvoitetaan raportoimaan kulttuuritoiminnastaan ja arvioimaan sitä sekä julkaisemaan nämä tiedot. Arviointi tulee tehdä osana sekä kuntastrategian arviointia ja seurantaa että terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä (kuntien hyvinvointikertomukset). Lisäksi Helsingin kaupunki toteaa, että eri kuntia koskevalle systemaattisesti kerättävälle vertailukelpoiselle tiedolle on suuri tarve.

Esityksen valmistelun lähtökohtana on ollut, että uudistus voidaan toteuttaa taloudellisten vaikutusten osalta kustannusneutraalisti. Tätä tukee hallitusohjelman linjaus, että pitäydytään uusien, kuntien menoja lisäävien tehtävien ja velvoitteiden antamisesta ilman, että samalla päätetään vastaavan suuruisten velvoitteiden karsimisesta tai uusien velvoitteiden täysimääräisestä rahoittamisesta.