Vahingonkorvaus, taloudellinen menetys 14.2.2020

Hallintopäällikkö päätti hylätä ********** (jäljessä hakija) vahingonkorvausvaatimuksen työpaikalla kadonneista kengistä.

Hakija on esittänyt 3.4.2020 saapuneessa vahingonkorvausvaatimuksessa 70 euron suuruisen korvausvaatimuksen työpaikalla varhaiskasvatuksen toimipisteessä (päiväkoti) kadonneista kengistä ergonomisine pohjallisineen. Hakijan mukaan uudet ja laadukkaat kengät viestiin toimipisteen eteisestä ja kyselyistä huolimatta ne eivät koskaan palautuneet. Mahdollisuus olisi säilyttää kenkiä pukukaapissa toisella puolella taloa, mikä kuitenkaan ei ole arjen kannalta toimivaa. Lisäksi pukukaapissa ja/tai pukuhuoneessa ei ole lukkoja, joten kengät olisi voitu viedä myös sieltä. Kengät oli hankittu noin vuosi sitten 70 euron hintaan ja ne ovat olleet satunnaisella käytöllä.

Varhaiskasvatuksen toimipisteestä saadun selvityksen kengät olivat päiväkodin eteisessä ja alun perin oli ajatus, että joku oli ne vahingossa ottanut päiväkodissa käydessään. Työntekijä kysyi kenkien perään ja odotteli palautusta, jos joku olisi ne vahingossa ottanut. Kengät eivät kuitenkaan koskaan palautuneet. Henkilökunnan kaappien tilanne on huono ja asiassa on pyydetty selvitystä uusien, toimivien ja lukollisten kaappien saamiseksi. Tammikuussa 2020 aloittaneella työntekijällä ei ole käytössään lukittua kaappia. Lisäksi pukuhuone sijaitsee arkitilanteiden kannalta vaikeassa paikassa, eli lasten kanssa sisään tullessa työntekijä ei saa vietyä kenkiään pukuhuoneeseen ilman järjestelyjä. Henkilökunta on tietoinen omaan omaisuuteensa kohdistuvasta vastuusta päiväkodin tiloissa, mutta tässä tapauksessa kyse on myös lukottoman säilytyspaikan puuttumisesta.

Korvausvelvollisuuden syntyminen vaatii vastuuperusteen, muutoin vahinko jää vahingonkärsijän kannettavaksi. Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan työnantajan vahingonkorvausvastuuta sovelletaan myös kuntaan. Lisäksi edellytetään, että toiminnan tai laiminlyönnin ja syntyneen vahingon välillä on syy-yhteys.

Saadun selvityksen perusteella asiassa ei ole ilmennyt, että vahinko olisi aiheutunut Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan työntekijän tai viranhaltijan virheestä tai laiminlyönnistä työssä. Vahingon ei voida myöskään katsoa aiheutuneen siitä, että työnantaja olisi tahallaan tai huolimattomuudesta rikkonut tai laiminlyönyt työsuhteesta tai työsopimuslaista johtuvia velvollisuuksiaan (TSL 12 luku 1 §:n 1 momentti). Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala ei ole asiassa vahingonkorvauslain eikä työsopimuslain nojalla korvausvelvollinen. Lähtökohtaisesti työntekijä vastaa henkilökohtaisesta omaisuudestaan työpaikalla. Vaikka hakijalla ei vahingon sattuessa ollut käytössään lukittua kaappia, hakijalla olisi ollut mahdollisuus säilyttää työssä käyttämiään kenkiä henkilöstön pukuhuoneessa. Vaikka pukuhuoneen sijainnin ilmoitetaan olevan arkitilanteissa hankala, voidaan kohtuudella katsoa, että työjärjestelyin kengät olisivat olleet sinne toimitettavissa ja näin vahinko lähtökohtaisesti vältettävissä. Saadun selvityksen perusteella toimipisteen esimies oli jo ennen vahinkotapahtumaa ryhtynyt toimenpiteisiin lukollisten säilytystilojen saamiseksi jokaisen työntekijän käyttöön.