Vahingonkorvaus, työsuhteeseen liittyvät korvausvaatimukset

Yksikön päällikkö päätti hylätä ********** (jäljempänä hakija) sosiaali- ja terveystoimialalle osoitetun korvausvaatimuksen.

Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa. Virheellisellä teolla tai laiminlyönnillä ja vahingolla on oltava syy-yhteys.

Korvaushakemuksessaan (liite 1) hakija vaatii korvausta taloudellisesta menetyksestä 20 000 euroa sekä häneen kohdistuvan työnhakuun liittyvän rajoituksen purkua. Korvaushakemuksen mukaan hakija ilmoitti 28.6.2018 kirjallisesti ja suullisesti Kustaankartanon seniorikeskuksen ylihoitajalle toiseen työntekijään liittyvästä epäkohdasta. Hakijan mukaan hänelle pidettiin asiaan liittyen osastonhoitajan sijaisen ja toisen osastonhoitajan toimesta puhuttelu. Hakija irtisanoutui 29.6.2018 koeajalla siten, että hänen viimeinen työpäivänsä Kustaankartanon seniorikeskuksen palveluksessa oli 28.6.2018. Hän haki myöhemmin vakituiseen toimeen, mutta ei tullut valituksi. Lisäksi häntä ei enää palkattu Seure Oy:n kautta lyhytaikaisiin sijaisuuksiin Kustaankartanon seniorikeskukseen. Hakijan 26.6.2020 antaman selvityksen mukaan työnhakuun liittyvän rajoituksen vuoksi hänen on opiskeltava uusi osaamisala.

Pohjoisen palvelualueen johtajan ja Kustaankartanon seniorikeskuksen johtajan antaman lausunnon mukaan (liite 2) hakija antoi kesäkuussa 2018 palautetta sijaisena toimineen työntekijän huonosta perehdyttämisestä ylihoitajalle. Asian käsittely oli ilmoituksen johdosta siirretty osastonhoitajan sijaiselle ja sitä oli käsitelty ilmoituksen kohteena olleen työntekijän kanssa. Hakija jatkoi asian käsittelyä, vaikka osastonhoitaja oli puuttunut asiaan. Asian käsittelystä oli keskusteltu 28.6.2018 hakijan, osastonhoitajan sijaisen sekä toisen osastonhoitajan kanssa. Hakija toimitti irtisanomisilmoituksen, jonka mukaan hänen viimeinen työpäivänsä Kustaankartanon seniorikeskuksen palveluksessa oli 28.6.2018. Kun hakijasta on kysytty suosituksia, on tuotu esille, ettei hänen toimintansa tue työyhteisöä.

Asiakirjoista ilmenevä selvitys ei osoita, että sosiaali- ja terveystoimialan työntekijä olisi aiheuttanut hakijalle vahingon, joka olisi aiheutunut virheellä tai laiminlyönnillä. Koska korvausvastuun perustetta ei ole näytetty, sosiaali- ja terveystoimiala ei ole vahingonkorvausvelvollinen asiassa.

Edellä todetun perusteella hakijalla ei ole vahingonkorvauslakiin perustuvaa oikeutta saada korvausta.

Päätöksenteon tuen päällikön toimivalta päättää vahingonkorvauksesta perustuu sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtajan päätökseen 23.8.2018 § 121.