Luonnonsuojelualueen perustaminen sekä hoito- ja käyttösuunnitelma, Pitkäouri

Kaupunginhallitus esitti Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, että se perustaa Pitkäourin luonnonsuojelualueen sekä vahvistaa alueen hoito ja käyttösuunnitelman.

Hakemus luonnonsuojelualueen perustamiseksi

Suojelun perusteet

Pitkäouri on yksi Helsingin luonnonsuojeluohjelman 2015–2024 alueista. Kaupungin luonnonsuojeluohjelmaa toteutetaan perustamalla luonnonsuojelualueita.

Alue täyttää luonnonsuojelualueen perustamisen yleiset edellytykset. Alueella on uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, eliöyhteisö tai ekosysteemi, jonka suojelutason säilyttämistä luonnonsuojelualueen perustaminen parantaa.

Suojelun tarkoitus

Luonnonsuojelualueen tarkoituksena on arvokkaan ja monimuotoisen pesimälinnuston ja kasvillisuuden sekä uhanalaisten luontotyyppien suojelu.

Alueen sijainti ja rajaus

Pitkäouri sijaitsee Helsingin sisä- ja ulkosaariston rajalla, noin kolme kilometriä Kaivopuistosta etelään ja kaksi kilometriä Vallisaaresta lounaaseen. Pitkäourin lähiluotoja ovat Taulukari, Abrahaminluoto ja Räntty. Pitkäourin pinta-ala on 2,0 hehtaaria. Maa-alueen lisäksi rauhoitetaan lintujen pesimäajaksi 50 metriä leveä vyöhyke ympäröivää vesialuetta. Perustettavan luonnonsuojelualueen pinta-ala on yhteensä 7,6 ha. Alueen rajaus on esitetty liitteessä 2.

Kiinteistötiedot ja omistus

Perustettava luonnonsuojelualue sijaitsee kiinteistöllä 091-432-0001-0026, Töölö. Helsingin kaupunki omistaa kiinteistön.

Kaavatiedot

Oikeusvaikutteiseen yleiskaavan Kaupunkiluonto-teemakarttaan Pitkäouri on merkitty suojeltavaksi tarkoitetutuksi alueeksi.

Luonnon yleispiirteet ja luontoarvot

Luontotyypit ja kasvillisuus

Noin puolet Pitkäourin pinta-alasta on avokalliota ja puolet hiekka- tai sorapohjaisia luontotyyppejä. Luotoa halkoo itä-länsisuunnassa somerikosta muodostunut harjanne, jonka reunamilla on myös hiekkamaata. Muu irtain maa-aines luodolla on raekooltaan sekalaista kivikkoa. Luodolla on melko runsaasti pieniä kalliolammikoita. Rantakalliot laskevat loivasti veteen ja luotoa ympäröivät pääasiassa kivikkoiset matalikot.

Alueella tavataan luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen mukaan erittäin uhanalaista (EN) luontotyyppiä Itämeren hiekkarannat, vaarantunutta (VU) luontotyyppiä Itämeren luontaiset epilitoraalikedot ja silmälläpidettävää (NT) luontotyyppiä Itämeren kivikkoiset niittyrannat. Pitkäourin etelärannan rantaniitty on suojeltu luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisena luontotyyppinä merenrantaniitty.

Pitkäourin kasvillisuus on luodon kokoon nähden monimuotoista. Alueelta tunnetaan vähän yli sata putkilokasvilajia, ja se kuuluu Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmässä arvokkaiden kasvikohteiden ensimmäiseen arvoluokkaan. Kasviston rikkaus johtuu erilaisten kasvupaikkojen ja luontotyyppien monipuolisuudesta sekä lintujen lannoitusvaikutuksesta. Luodolla tavataan sekä korkea- että matalakasvuista rantaniittyä, sora- ja hiekkarantojen kasvillisuutta, ketoja sekä nummea. Maasto on pääasiassa avointa tai matalan pensaikon vallitsemaa, mutta saaren keski- ja länsiosassa kasvaa myös melko laajoja puuryhmiä.

Huomionarvoisia merenrantaniittyjen ja ketojen kasvilajeja Pitkäourilla ovat erityisesti silmälläpidettävä pikkusappi, tahma-ailakki, niittyheinäkaura ja isosappi. Merenrantasomerikoiden ja hiekkarantojen kasveista mainittavia ovat euroopanmerikaali, merisinappi ja värimorsinko.

Alueen pesimälinnustosta ja sen muutoksista on saatavilla varsin tarkkaa tietoa, sillä luodolla pesivien lintujen parimääristä on olemassa seuranta-aineistoa pitkältä aikaväliltä. Linnusto on monipuolinen ja sisältää uhanalaisia lajeja. Luoto on Helsingin luontotietojärjestelmässä ensimmäisen arvoluokan tärkeä lintualue.

Linnusto

Erityisesti tiirat ja erittäin uhanalainen (EN) haahka pesivät luodolla runsaina. Haahkojen pesivien parimäärä on vaihdellut noin kymmenen viimeisen vuoden aikana välillä noin 20–80. Korkeimmat määrät on laskettu viime vuosina. Kalatiiroista ja lapintiiroista koostuvan tiirakolonian pesintöjen määrä on vaihdellut pitkään noin 40–50 välillä. Muita runsaslukuisia pitkäaikaisia pesijöitä luodolla ovat olleet kalalokki (25 paria vuonna 2020) ja valkoposkihanhi (30 paria 2020). Uhanalaisuuden perusteella merkittäviä toistuvasti, mutta ainakin viime vuosina vähälukuisina luodolla pesineitä lajeja ovat erittäin uhanalaiset tukkasotka ja selkälokki, vaarantuneet (VU) pilkkasiipi, harmaalokki ja merilokki sekä silmälläpidettävät tukkakoskelo ja punajalkaviklo. Takavuosilta tunnetaan useita erittäin uhanalaisen karikukon pesintöjä. Lisäksi tylli ja räyskä ovat erikseen mainittavia Pitkäourin pesimälajeja.

Alueen käyttö

Pitkäouri on suosittu ulkoilukohde. Kaupunki on pyrkinyt rajoittamaan Pitkäourin ulkoilukäyttöä sallimalla ainoastaan maihinnousun alueelle. Tästä huolimatta luodolla on kaksi pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettua, luvatonta asumusta. Aktiivinen ulkoilukäyttö ilmenee luodolla myös melko voimakkaana roskaantumisena. Paikoin maasto on selvästi kulunutta.

Aluetta käytetään kalastukseen. Kaupungin verkkosivuilla luoto mainitaan heittouisteluun sopivana alueena. Lisäksi alueella on merkitystä lintujen tarkkailu- ja seurantakohteena.

Luodon länsirannalle ulottuu Helsingin kaupungin rajaama tuhkan sirotusalue, jolle vainajan tuhka voidaan sirotella ilman erillistä maanomistajan lupaa.

Hoito ja käyttösuunnitelma

Rauhoitus määräykset

1. Alueella on kielletty:

2. Liikkumisrajoitukset:

Edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi alueella on kielletty maihinnousu ja liikkuminen 50 metriä lähempänä luotoa lintujen pesimäaikana 1.4.–15.8.

3. Edellisistä yleismääräyksistä poiketen alueella on sallittu:

4. Poikkeaminen rauhoitusmääräyksistä:

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen luonnonsuojelualuetta koskevista rauhoitusmääräyksistä, jos poikkeaminen ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta ja on tarpeen alueen hoidon, käytön tai tutkimuksen kannalta.

Korvausmenettely

Helsingin kaupunki ei vaadi luonnonsuojelulain mukaista korvausta rauhoituksen mahdollisesti aiheuttamasta taloudellisesta haitasta.