Luonnonsuojelualueen perustaminen sekä hoito- ja käyttösuunnitelma, Kivikon linnoituskalliot

Kaupunginhallitus esitti Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus), että se perustaa Kivikon linnoituskallioiden luonnonsuojelualueen sekä vahvistaa alueen hoito- ja käyttösuunnitelman.

Hakemus luonnonsuojelualueen perustamiseksi

Suojelun perusteet ja tarkoitus

Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa 2015–2024 esitetään luonnonsuojelualueen perustamista Kivikon ulkoilupuiston kallioalueelle. Alue täyttää luonnonsuojelulain edellyttämät luonnonsuojelualueen perustamisen yleiset edellytykset. Suojelun päätarkoitus on arvokkaan kallio- ja ketokasvillisuuden turvaaminen. Lisäksi suojelulla turvataan merkittäviä geologisia arvoja.

Alueen sijainti

Kivikon linnoituskallioiden luonnonsuojelualue sijaitsee Suurmetsän ja Mellunkylän kaupunginosien rajalla Kivikon ulkoilupuiston pohjoisosassa. Alueen pinta-ala on 10,66 hehtaaria. Sen pohjoispuolitse kulkee Porvoonväylä ja länsipuolella Lahdenväylän liittymä. Lahdenväylän toisella puolella sijaitsee Malmin entisen lentokentän alue. Itäosastaan alue rajautuu Maratontien varren asutukseen. Itäpää on reilun sadan metrin päässä Vantaan rajasta. Eteläpuolella Kivikon ulkoilupuisto koostuu pääosin metsistä ja kallioista. Myös alueen pohjoispuoli on Porvoonväylälle asti metsäinen. Tulevan suojelualueen länsiosan eteläpuolella sijaitsee uusi pilaantumattomien maa-ainesten kierrätyskenttä.

Kiinteistötiedot ja omistus

Luonnonsuojelualue sijaitsee seuraavilla Helsingin kaupungin omistamille kiinteistöillä: 91-41-9903-50, 91-47-9903-41 Kivikonpuisto, 91-47-9908-40 ja 91-418-7-444 Vilppula 2. Lainhuutotodistukset ovat hakemuksen liitteenä 3.

Kaavoitus

Alueella ovat voimassa asemakaavat 9885, 11600, 12369 ja alueen luoteiskulmassa 12480. Kaavoissa ei ole luonnonsuojelualueen perustamisen kanssa ristiriitaisia merkintöjä. Kallioalue on lähes kokonaisuudessaan kaavoitettu viheralueeksi (VL ja EV). Pieni kaistale aivan luoteiskulmassa kuuluu yleisen tien alueeseen (LT). Muinaismuistot sekä Yoldiameren rantakivikko on suojeltu asemakaavassa (sm, sm-1, s2). Asumiseen varatut alueet ovat rakennettuja. Kaavassa 11600 on varaus kalliot alittavalle, autoliikenteelle tarkoitetulle Maratontunnelille (mak). Tunneliin johtava tieyhteys on huomioitu suojelualueen rajauksessa.

Alueen rajaaminen

Jakomäestä-Kivikosta on rajattu Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmään ensimmäisen luokan arvokas kasvikohde ”Jakomäen linnoitusalue” Arto Kurton ja Leena Helynrannan kartoitusten perusteella. Se on kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa suojeltavaksi esitetyn alueen (”Kivikon ulkoilupuiston kallioalue”) rajausta (5,57 ha) laajempi. Luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmaa valmisteltaessa todettiin luonnonsuojeluohjelman aluerajaus vanhentuneeksi ja epätarkoituksenmukaiseksi, sillä suurin osa merkittävistä kasvillisuusarvoista todettiin rajauksen ulkopuolelta.

Linnoitusalue on suojeltu muinaismuistolain (295/1963) nojalla arvokkaana muinaisjäännöksenä, mikä on edesauttanut myös luonnonolojen säilymistä alueella. Kaivannoista ja niiden lähiympäristöstä on raivattu taimikkoa muinaisjäännöksen takia, mikä on hyödyttänyt ketokasvillisuutta. Alueen virkistyskäyttö on kuitenkin kasvanut vuosien mittaan, eikä sen haittavaikutuksiin voida puuttua tehokkaasti pelkällä muinaisjäännöksen suojelulla ja hoidolla.

Tulevaa luonnonsuojelualuetta ei esitetä koko Kivikon linnoitusalueelle, koska siihen kuuluu luontoarvoiltaan keskinkertaisia tai puutteellisesti tunnettuja osuuksia sekä alueita, joilla ei esiinny suojeluohjelmassa mainittuja suojeluperusteita. Lisäksi suojelualue pyrittiin rajaamaan ympäristöstään helposti erottuvaksi ehjäksi kokonaisuudeksi, jota ulkoilureitit ympäröivät. Suojelualue on kuitenkin kaksiosainen, koska jatkuvasti kunnossapidettävää, aluetta jakavaa, pohjois-eteläsuuntaista ulkoilutietä ei haluttu sisällyttää siihen.

Tulevan luonnonsuojelualueen rajaamisessa huomioitiin myös kantaverkkoyhtiö Fingridin Länsisalmen ja Viikinrannan välille suunnittelema uusi 400 kilovoltin kaapeliyhteys. Kaapeliyhteyden yleissuunnitelman mukaan sen reitti on linjattu Kivikon linnoitusalueen kautta. Linjausvaihtoehtona luonnonsuojelualuetta kiertävä ulkoilutie. Ulkoilutien kaapeloitavien osuuksien kohdalla suojelualueen raja on piirretty kahdeksan metrin päähän ulkoilutien reunasta, jotta kaapeli voidaan kaivaa maahan rikkomatta luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksiä. Marginaalin alueella ei esiinny erityisiä luontoarvoja lukuun ottamatta muutamia kookkaita puuyksilöitä.

Suunnittelualueen koillisosasta jouduttiin rajaamaan suojelualueeseen soveltuvaa aluetta pois suojeluesityksestä, koska paikalla on asemakaavaan merkittyyn Maratontunneliin johtava tie. Luonnonsuojelualueen rajaa myös suoraviivaistettiin kaavan mukaisen tunnelin suun ja siihen liittyvän katualueen lähettyvillä. Luonnonsuojelualueen rajaus on esityksen liitteenä 2.

Luonnon monimuotoisuus

Luontotyypit ja kasvillisuus

Kivikon pohjoisosan kalliot ovat olleet alun perin karuja ja kasvilajistoltaan tavanomaisia. Alueen linnoittaminen ensimmäisen maailmansodan aikana kaivantoja louhimalla ja muuraamalla kiviainesta kalkkilaastilla on viljavoittanut aluetta tuntuvasti. Tämä on luonut aiempaa emäksisemmästä kasvualustasta hyötyvälle lajistolle sopivia kasvupaikkoja. Lisäksi alueelle on todennäköisesti tuotu hiekkaa linnoitukseen liittyvien vallien rakentamiseen.

Kasvisto on rikkaimmillaan alueen länsi- ja itäosassa. Paikoin kasvillisuus on perinnebiotoopeille ominaista, vaikka aluetta ei ole tiettävästi laidunnettu tai niitetty. Kasvillisuuden perusteella nämä osa-alueet kuuluvat luontotyyppeihin: kalliokedot, heinäkedot ja karut pienruohokedot. Ketojen ulkopuolisten avokallioiden luontotyyppi on karut sammal- ja jäkäläkalliot. Avokallioiden yhteydessä kasvaa harvaa, iältään vaihtelevaa männikköä. Puustoisilla osa-alueilla vallitsevat erilaiset kangasmetsätyypit.

Kivikon linnoituskallioiden suurin kasviharvinaisuus on erittäin uhanalainen saunionoidanlukko, joka on esiintynyt joinakin vuosina niukkana alueen itäosassa. Viime vuosina lajia ei ole kuitenkaan enää löydetty. Toinen alueelta tavattu uhanalainen laji on vaarantunut keltamatara. Lisäksi tulevalta luonnonsuojelualueelta tunnetaan kuusi silmälläpidettävää kasvilajia: ketonoidanlukko, musta-apila, ahokissankäpälä, ketoneilikka, harjusikojuuri ja kartioakankaali. Ahokissankäpäläesiintymä kuuluu Helsingin runsaimpiin. Musta-apilaa ja aiemmin runsaana esiintynyttä ketonoidanlukkoa ei tavattu alueelta hoito- ja käyttösuunnitelman valmistelun yhteydessä. Osa alueella tavattavista kasveista on niin kutsuttuja venäläistulokkaita, jotka ovat kulkeutuneet alueelle venäläisten mukana maamme rajojen ulkopuolelta.

Muut eliölajit

Vuoden 2020 hyönteisselvityksissä ei havaittu punaisen listan eikä muita valtakunnallisesti kovin harvinaisia lajeja, mutta lude- ja myrkkypistiäislajiston todettiin olevan monipuolinen. Ensin mainittuja tavattiin 78 lajia ja viimeksi mainittuja 133 lajia. Perhosselvitys oli luonteeltaan esiselvitys, eikä perhosten lajimäärää pyritty selvittämään. Hiekkaiset vallit ja kaivantojen reunat tarjoavat runsaasti pesäpaikkoja maassa pesiville pistiäisille, esimerkiksi monille erakkomehiläisille ja petopistiäisille. Alueelta tavatuista myrkkypistiäislajeista voidaan mainita erikseen etelärannikolla harvinainen pitkäsiipikimalainen, josta on ilmoitettu Helsingistä vain muutamia havaintoja viime vuosisadan alun jälkeen. Linnoituskallioiden ludelajisto on tyypillistä avomaiden lajistoa monipuolisempaa. Vuoden 2020 selvityksessä alueelta löydettiin useita sitä ennen Helsingistä tuntemattomia lajeja. Harvinaisia lajeja olivat muun muassa suolaheinälude ja orvokkilude.

Geologiset arvot

Kivikon linnoituskallioiden koko itäosa on luokiteltu Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmässä arvokkaaksi kallioalueeksi. Rajauksen sisällä on kaksi jääkauden aikana syntynyttä hiidenkirnukohdetta. Näistä itäisempi on yksittäinen ja arvoltaan tavanomainen. Läntinen kohde on kolmen hiidenkirnun ryhmä, joka on arvioitu Helsingin arvokkaimpien, toistaiseksi rauhoittamattomien geologisten kohteiden joukkoon. Kallion laella on laajahko silokallio ja Yoldianmeren aikainen muinaisrantakivikko, josta on kuitenkin poistettu kiviä. Kallion laki on lisäksi Helsingin luonnonmaan korkein kohta (noin 62,5 metriä merenpinnan yläpuolella).

Maisema- ja kulttuuriarvot

Korkeana kallioalueena ja lähimaisemaltaan suureksi osaksi avoimena kohteena Kivikon linnoituskallioilta avautuu pitkiä näköaloja. Pisimmälle näköalat jatkuvat lounaaseen Helsingin keskustan, länteen entisen Malmin lentokentän alueen ja koilliseen Vantaan Fazerilan ja Sipoonkorven suuntaan.

Kivikon linnoitus on yksi Helsingin parhaiten säilyneistä Viaporin maalinnoitusketjun osista. Linnoitus koostuu useasta puolustusasemasta, joihin kuuluu kallioon louhittuja taistelu- ja yhdyshautoja sekä tuli- ja tähystysasemia. Alueen eteläreunalla sijaitsee myös pieni kallioon louhittu luola. Paikoitellen maastosta erottuu hiekkaisia penkereitä ja valleja. Linnoitteet on määritelty vuonna 1971 muinaismuistolain rauhoittamiksi kiinteiksi muinaisjäännöksiksi. Alueella sijaitsee myös kallioon hakattu muistoteksti toisen maailmansodan aikaisesta ilmatorjunnasta.

Alueen käyttö

Kivikon linnoituskallioita käytetään virkistysalueena, mutta siellä ei ole virkistyskäyttöä palvelevia rakenteita. Alue on paitsi lähialueen asukkaiden, myös kauempaa tulevien maastopyöräilijöiden ja suunnistajien suosittu virkistysalue. Kallioalueen itäosassa on risteillyt leveitä polkuja suurin piirtein samoissa sijainneissa jo vuosikymmeniä. Sen sijaan alueen länsiosassa kulutus on tuoreempaa. Ilmakuvavertailun perusteella polut ovat vahvistuneet ja polkuverkosto on tihentynyt vasta 2000-luvulla. Kulkuyhteyksien parantuessa ja entisen Malmin lentokentän alueen rakentuessa asuinalueeksi lisääntyy potentiaalisten ulkoilijoiden määrä Kivikon linnoituskallioilla huomattavasti. Myös luonnonsuojelualueen status ja uudet opasteet houkuttelevat todennäköisesti uusia vierailijoita alueelle.

Kulkureittien leveneminen ja kasvillisuuden sekä hiekkamaaston kuluminen reiteillä uhkaavat alueen luontoarvoja. Virkistyskäyttö ei sinänsä merkittävästi uhkaa linnoitusrakenteiden kulttuuriarvoja, sillä ne eivät ole erityisen herkkiä kulutukselle. Kuitenkin maastopyöräily on paikoin kuluttanut maarakenteisia linnoiterakenteita. Muutaman kymmenen sentin syvyiset kulumat kaivantojen reunoilla ovat yleisiä. Paikoitellen ulkoilijat ovat täyttäneet hautoja oksilla, kivillä ja maa-aineksella ja siten muodostaneet sillan haudan yli. Osa kiviaineistäytöistä on kuitenkin voitu tehdä jo jatkosodan aikana. Lisäksi kaivantojen reunoille on rakennettu pieniä hyppyreitä maastopyöräilyä varten. Kallioilla on monia luvattomia nuotiopaikkoja. Roskaantumista on tätä nykyä lähinnä nuotiopaikkojen ympäristössä.

Korvaus

Helsingin kaupunki ei hae korvausta luonnonsuojelualueen perustamisesta.

Hoito- ja käyttösuunnitelma

Luonnonsuojelu

Suojelun pääasiallinen tavoite on kulumiselle herkän kasvillisuuden varjeleminen. Tämä tapahtuu ohjaamalla ulkoilijoiden kulku maastossa olemassa oleville, sallituille poluille. Maastopyöräily sallitaan vain maastoon ja tuleviin opaskarttoihin merkittävillä poluilla. Kallioalueen keskiosa ja rinteiden metsäiset alueet jätetään luonnontilaan. Puuston tila- ja ikärakenteessa tavoitellaan luonnontilaisen kaltaisuutta eli vaihtelevan korkuista latvustoa ja satunnaista tilarakennetta. Alueen reunametsissä tämä voi toteutua vain pitkällä aikavälillä, sillä niiden puustoa on harvennettu varsin voimakkaasti. Aluetta ympäröivien reittien varsilta ja itäpuolisten tonttien reunoilta kaadetaan tarvittaessa isoja puita turvallisuussyistä.

Luonnonhoito

Kallio- ja ketokasvillisuuden kannalta tärkeä paisteisuus turvataan raivaamalla taimikkoa erityisesti alueen länsiosasta, jossa viime aikoina todetut arvokkaat kasviesiintymät sijaitsevat. Myös nuorta puustoa harvennetaan ja taimettumista hidastetaan kaulaamalla erityisesti haapojen runkoja. Läntisen kalliokummun itäosassa kasvava nuori mäntyistutus hakataan kokonaan pois, millä kunnostetaan sen varjostamia ketoja. Taimikon raivaaminen ja puuston vähentäminen parantavat myös linnoituksen näkyvyyttä. Pensaikkoa ja taimikkoa raivataan sekä kaivantojen sisältä että sen reunoilta varoen kuitenkin rakenteiden vahingoittumista. Kookkaat raidat ja katajat sekä vanhat puuyksilöt ja järeä kuollut puusto säilytetään koko alueella. Kasvillisuudeltaan arvokkaimpia ketoja niitetään kiireellisimmän niittotarpeen ollessa alueen länsiosassa. Niittoa kohdennetaan matalakasvuisia ketokasveja haittaavaan hietakastikkaan. Niitolla parannetaan erityisesti uhanalaisen keltamataran kasvuoloja.

Alueelta todettiin vuosina 2020–2021 hyvin runsaasti vieraslajeja, mutta vieraslajiasetuksen (704/2019) mukaisesti pakollisesti poistettavia lajeja kuten komealupiinia ja kurtturuusua ei tavattu. Alueella runsaina kasvavat ja haitallisena pidettävät vieraspensaat, terttuselja ja isotuomipihlaja, ovat selvimmin arvokasta kasvillisuutta peittäviä ja muinaisjäännöksen näkyvyyttä heikentäviä lajeja. Haitalliset vieraslajit pyritään poistamaan lähes kauttaaltaan. Vähemmän haitallista kanadankoiransilmää ei työläyden vuoksi voida poistaa systemaattisesti. Myös paimenmataran ja piennarmataran (kelta- ja paimenmataran risteymä) täydellinen torjunta vaatisi hyvin paljon hidasta kitkemistä, ja torjunta kannattaa keskittää keltamatarakasvustojen läheisyyteen, missä ne uhkaavat eniten risteytyä keltamataran kanssa.

Alueen itäosassa sijaitsevaan kolmen hiidenkirnun ryhmään ehdotetaan kirnujen sisään ja päälle kertyneen kuntan poistamista. Toimenpiteellä mahdollistetaan kirnujen käyttö nähtävyytenä ja opetuskohteena.

Muinaisjäännöksen hoito

Hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetään suuntaviivoja ja periaatteita muinaisjäännöksen hoitoon. Tämä tarkoittaa kaivantojen suojelemista nykyiseltä ihmistoiminnalta, rakenteita vaurioittavien puuvartisten kasvien poistoa sekä hautojen pitämistä esillä ja näkyvillä erityisesti merkittävien kulkureittien läheisyydessä. Kasvillisuuden hoitoon tähtäävät toimenpiteet ovat suureksi osaksi samoja kuin muinaisjäännöksen kunnossapitoon tarvittavat toimenpiteet. Nimenomaisesti muinaisjäännökseen kohdistuvat hoito- ja kunnostustoimet tulee suunnitella erikseen ja hyväksyttää suunnitelmat Museovirastolla ja ELY-keskuksella.

Virkistyskäytön suunnitelma

Välttämättömien rajamerkintöjen lisäksi rajalle sijoitetaan alueelle johtavien polkujen ja ulkoilureittien risteyksiin seitsemän rauhoitusmääräystaulua. Lisäksi pystytetään yhteensä neljä pääopastaulua keskeisten saapumisreittien yhteyteen.

Linnoituskallioille määritellään reitistö, jolle kulku pyritään ohjaamaan opastuksen avulla. Pääreitti kulkee alueen halki itä-länsisuuntaisesti. Sivureitit ovat pääasiassa yhteyksiä ulkoiluteiltä pääreitille. Sekä pääreitti että sivureitit merkitään maastoon. Yksi olemassa oleva, aktiivisesti käytetty polku suljetaan.

Alueelle ei perusteta luvallisia nuotiopaikkoja, sillä alueelle ei ole roska-astioiden tyhjennykseen tarvittavaa ajoyhteyttä. Luvattomien nuotiopaikkojen raivaaminen ja siivous kuuluvat alueen toistuvaan kunnossapitoon. Tulentekopaikoille siirretyt kivet siirretään takaisin rauniokasoihin.

Alueelle on suunniteltu myös kulkua ohjaavia rakenteita, joiden tarkoituksena on yhtäältä luonto- ja muinaisjäännösarvojen turvaaminen, toisaalta reittien käytettävyyden ja turvallisuuden parantaminen. Avokallioiden ulkopuolella reittejä vahvistetaan kivituhkalla tai hakkeella. Linnoituskallioille asennetaan kolmet portaat, kaksi alueen etelärinteen jyrkille kohdille ja yksi alueen itäosaan syvän juoksuhaudan ylitystä helpottamaan. Yhdestä juoksuhaudasta poistetaan ulkoilijoiden tekemä täyttö, ja paikalle rakennetaan haudan ylittävä silta. Toinen silta rakennetaan kaivannon reunaa merkittävästi rapauttaneelle ylityspaikalle. Portaat ja sillat vähentävät merkittävästi käytöstä johtuvaa eroosiota.

Käyttöä ohjaavien investointien toteuttaminen painottuu vuosille 2023–2025. Ensimmäisenä vuonna toteutetaan vain rajojen merkintä.

Suunnistustapahtumat suunnitellaan yhteistyössä suunnistajien ja kaupungin ympäristöpalvelujen asiantuntijan kesken. Tarkoituksena on sijoittaa rastit joko edellä kuvatuille merkityille reiteille tai avokallioiden ja kallioketojen ulkopuolelle sellaisille luontotyypeille, jotka eivät merkittävästi heikenny kulutuksesta.

Ehdotus rauhoitusmääräyksiksi

1. Yleiset rajoitukset

Alueella on kielletty:

2. Liikkumisrajoitukset

Edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi on kielletty:

3. Sallitut toimenpiteet

Edellä olevien määräysten estämättä alueella on sallittua:

4. Rauhoitusmääräyksistä poikkeaminen

ELY-keskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen luonnonsuojelualuetta koskevista rauhoitusmääräyksistä, jos poikkeaminen ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta ja on tarpeen alueen luonnonhoidon, käytön tai tutkimuksen tai muinaismuiston hoidon kannalta.